Suuri Snadi kokoaa pienoisrautatieharrastajat yhteen Tampereelle | Virittäydy vapaalle
#VirittäydyVapaalle

Suuri Snadi kokoaa pienoisrautatieharrastajat yhteen Tampereelle

Uutinen  09.02.2022

Johan Sirén ja lättähattujuna elokuussa 2021 Oulussa. Piraken rautatieharrastajat olivat tulossa kotiinpäin sotaromureissulta Lapista, Ruotsista ja Norjasta.

Johan Sirén odottaa huhtikuisia Virittäydy vapaalle -messuja innolla. Silloin Suuri Snadi järjestetään ensimmäistä kertaa Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa 23.–24.4.2022. Tapahtuma kokoaa yhteen niin pienoisrautatiet, nukkekodit ja nallet, jenkkiautot kuin historiaa huokuvat vanhat lelutkin. Sirén on innokas pienoisrautatieharrastaja.

Sirénin pienoisrautatieinnostus virisi jo pikkupoikana, kun joulupukki toi 3-vuotiaalle lahjaksi junaradan paloja. Osia tuli pikkuhiljaa lisää ja rata kasvoi pituutta vuosien kuluessa.

– Kun 2000-luvulla tajusin, että osia voi ostaa netistä, harrastus lähti vähän lapasesta, Sirén nauraa.

Häntä kiinnostaa pienoisrautatieharrastuksessa erityisesti historia. Sirén haluaa kuvata pienoismalleissaan 1920–1940-lukuja mahdollisimman totuudenmukaisesti.

– Pienoismalli on lopulta aina kompromissi. Kaikista tärkeintä on illuusion luominen, hän sanoo.

Johan Sirén on kiinnostunut myös laivoista, joten hänen töissään on usein myös vesielementtejä.

Piraken messupisteellä voi ajella junilla

Pirkanmaan Rautatieharrastajien Kerhon (Pirake) väki tekee parhaillaan Tampere-aiheista dioraamaa. Sirén on kerhon puheenjohtaja. Tällä hetkellä työn alla on Pispalan ja Santalahden alue, johon on typistetty alueen tärkeimmät paikat. Jos alue mallinnettaisiin oikeassa mittakaavassaan, siitä tulisi monta kymmentä metriä pitkä, sillä pienoismallit tehdään aina 1:87 mittasuhteella.

Piraken puheenjohtajalla on Virittäydy vapaalle -messuilla oma pöytä kerhon pisteen vieressä ja yhdessä niistä saa näyttävän kokonaisuuden. Jos Sirénin aika riittää, messuilla nähdään hänen rakentamansa Tampereen Haulitornin pienoismalli, jonka ympärillä kiemurtelee kymmenmetrinen junarata. Lisäksi näytille tulee erilaista kalustoa, jolla voi puksuttaa kiskoja ympäri. Nykypäivän teknologia on tullut myös pienoisrautateihin, sillä junia voi ohjata kännyköillä.

Sirénin näyttelyradalla ei ole suomalaista esikuvaa, vaan siihen on haettu vaikutteita monesta eri paikasta. Häntä kiinnostavat myös laivat, joten työssä on Pohjanmeren rannikkoa.

– Isot projektit eivät ole koskaan valmiita, vaan niissä riittää aina väkertämistä. Vaikka toisen mielestä työ näyttäisi valmiilta, itse en ole koskaan täysin tyytyväinen. Johonkin kuitenkin pitää vetää raja: nyt saa piisata, illuusio on riittävän hyvä, Sirén sanoo.

– Pienoisrautatieharrastuksessa näkee heti työnsä tulokset toisin kuin normaalissa työssäni pankinjohtajana. Kun jokin osa on valmis, suunnittelen jo seuraavaa. Seuraavaksi aion tehdä kuusi metriä pitkän sataman. Siinä riittää tekemistä useammaksi vuodeksi. Olen hankkinut siihen pikkuhiljaa osia, muun muassa satamanostureita, hän kertoo.

Piraken jäsenen Samuli Laurilan tekemä Dr13-veturi ajaa Tampereen rautatieasemalta Sorin sillan alle.

Pienoisrautateillä saa myös leikkiä

Piraken jäsenistä kaikkia eivät edes pienoismallit kiinnosta, vaan osa keskittyy esimerkiksi oikeiden junien valokuvaamiseen tai historian tutkimiseen. Välillä kerholaiset reissaavat ympäri maata ja käyvät sotaromureissuilla Pohjois-Suomessa tutkimassa historiallisia rautatienpätkiä.

Pandemia on kuitenkin laittanut kerhoillat tauolle. Kerhossa on jäseniä noin 40, joista parikymmentä osallistuu aktiivisesti toimintaan. Nuorimmat ovat 5-vuotiaita.

– Pienoisrautateillä saa myös leikkiä. Näin lasten mielenkiinto lajiin säilyy ja lopulta innostus voi kasvaa harrastukseksi, Sirén muistuttaa.

Hän toivottaa kaikki rautateistä kiinnostuneet mukaan Piraken toimintaan. Vuosittaiseen jäsenmaksuun sisältyy alan harrastajien Resiina-lehti ja keskiviikkoiset kerhoillat – kunhan pandemiatilanne sen sallii.

Harrastuksessa oppii paljon uusia taitoja. Sirén on tehnyt resiinan purjeen teepussista.

Harrastuksessa oppii uusia tekniikoita

Pirakessa on osaajia, jotka pystyvät mallintamaan ja tulostamaan sellaisia osia kuin tarvitaan. Muun muassa eräs kerhon jäsen on suunnitellut ja tulostanut Sirénin Haulitornin osat 3D-tulosteena.

– Opettelen jatkuvasti uusia tekniikoita. Materiaalina voi olla paperi, metalli, puu, muovi tai resiini. Osaaminen karttuu pikkuhiljaa. Lähden usein nollasta: minulla ei ole valmista mallia, vaan suunnittelen, rakennan ja maalaan kaiken alusta asti itse. Esimerkiksi resiinan purjeeseen käytin materiaalina teepussia. Tässä harrastuksessa tarvitsee vähän kärsivällisyyttä sekä ehdottomasti pinsettejä, Sirén kertoo.

Vielä kymmenen vuotta sitten Tampereella oli lukuisia pienoismalleihin erikoistuneita liikkeitä. Nyt pystyssä on enää vain yksi, J. Jokipii Pyynikintorilla, kun sekä Harraste että Risteysasema lopettivat nelisen vuotta sitten.

– Ostan suurimman osan tarvikkeista netistä, Euroopasta ja Amerikasta. Lisäksi minulla on isot varastot tavaroita jemmassa. Pidän koko ajan silmät auki, jos löydän jostakin esimerkiksi messinputkea, hän kertoo.

Pirakelaisen Samuli Laurilan tekemä Dv16-dieselveturi Tampereen asemalla.

Näyttelyrata pääsee vihdoin pois varastosta

Johan Sirénin kodissa ei ole pienoismalleille ja materiaaleille tarpeeksi säilytystilaa, joten esimerkiksi monimetrinen näyttelyrata on hänen vanhempiensa luona varastossa. Messuille se pitää kuljettaa pakettiautolla. Sirénin näyttelypisteelle tulee esille muun muassa hänen rakentamaansa maastoa.

– Odotan huhtikuun messuilta, että pääsen näkemään, mitä muut alan harrastajat ovat tehneet. On harvinaista itsellekin, että saan koottua oman näyttelydioraamani jonnekin esille, hän sanoo.

Paraikaa Sirénillä on kesken Haulitornin rakentamisen lisäksi Tampereen aseman korkean kellotornin teko, mutta sitä ei luultavasti nähdä messuilla.

– Minulla on 7000 rautaa yhtä aikaa tulessa. Työt valmistuvat pikkuhiljaa ja joskus useita töitä tulee yhtä aikaa uunista ulos. Jos jokin asia rupeaa tökkimään jossakin pienoismallissa, siirryn seuraavaan. Motivaatio tulee myöhemmin takaisin, Sirén sanoo.

Hän ei varsinaisesti valmista pienoismalleja myyntiin, mutta silloin tällöin myy joitakin pois, jos ne eivät sovikaan hänen valitsemaansa aikakauteen.

– Sitä paitsi, jos ajaisin jokaisella junalla edes kaksi minuuttia, kaikkien ajamiseen peräkanaa menisi jopa kymmenen tuntia, hän kertoo.

 

Kiinnostuitko? Tule tutustumaan Virittäydy vapaalle -messuille 23.–24.4.2022 Pirkanmaan Rautatieharrastajien Kerhon ja Johan Sirénin messuosastoihin C-halliin Suuren Snadin puolelle.